Tässä on sitten Karvisen kuva käytössä. Jostain syystä nyt ei pursotukset oikeen ottaneet tulta alleen, kakun reunat ei olleet kauhean suorat moussesta ja leikkaamisesta huolimatta. Olis pitänyt uskaltaa ronskimmin kai leikata reunat pystyyn. No, ei se mitään, täydellisyyttä kun tavoittelee niin aina ei voi onnistua! Sisällä on tosi tuhti suklaamousse. Se on kai ollut Pirkassa joskus, tein sen ilman alkuperäistä konjakkitilkkaa ihan veden kera. Lisäksi laitoin joka väliin pakastevadelmia. Täyte on hyvin hienostuneen makuista ja tosiaan aika täpäkkää - suklaan makua riittää. Kuva on siis maalattu mmf-levylle ja pursotukset on creme vispiä terästettynä huiskauksella vaniljakreemijauhetta. Päällinen makasi kermavaahdolla päällystetyllä lautasella koko edellisyön, niin se ei ole niin kovaa. Pehmeni tosi hyvin, mutta väreille ei tapahtunut mitään. Pohjana on 4 munan suklaakakkupohja. Ja päältä kuvaa, jälleen kerran pitää harmitella tätä Suomen pimeyttä että valokuvat näyttää ihan oudoilta. Olis voinut kyllä harkita vähän pienempiä pursotuksia, nyt sydänkin meni vähän piiloon. Mun pitäis ostaa pienempi tähtitylla, tällä tulee aina melko suuria koukeroita!

Kokeilin ensimmäistä kertaa tosimielessä tuota "molemminpuolin simpukka" -pursotusta ja omasta mielestäni sain ihan kelpo jälkeä. 





Lopuksi lähikuvaa siitä sivustasta:
Ruusujen ja lehtien päällä hopeasprayta. Perheemme pojan ensireaktio oli mainio kakun nähdessään: JÄRKYTTÄVÄ! Ilmeisesti kerman puuttuminen reunoilta oli hänestä niin kauheaa, että kakku oli ruma kuin mikä...iskälle kelpasi onneksi! :-) Mulla on näemmä joku keltainen kausi menossa kakuissa. Nämä ovat ensimmäisiä marsipaaniruusujani, ja kyllä niistä suht tunnistettavia tuli.

